Sitten huvi!

Monella työpaikalla työpäivän päättymiseen liittyvät siirtymärituaalit tapahtuvat puolivahingossa: työntekijä sulkee huoneensa oven, huikkaa työkavereille heipat, leimaa itsensä ulos ja lähtee kotimatkalle. Työpaikka jää fyysisesti etäälle ja mikäli kotiin ei vie työvälineitä, on viesti työntekijälle selvä: “työt tehdään töissä.” Kaikilla tähän ei luonnollisesti ole mahdollisuutta, mikäli työnkuva edellyttää jatkuvaa saatavillaoloa. Toisaalta etätyöskentely saattaa aiheuttaa työn rajaamisen haasteita myös heille, joiden työnkuva ei lähtökohtaisesti edellytä ylitöitä tai jatkuvaa tavoitettavuutta. Etätyöläiselle työhön – tai vastaavasti kaukosäätimeen tai kotitöihin – tarttuminen on kiusallisen helppoa ja alati mahdollista, ja näin työn erottaminen vapaa-ajasta vaatii ylimääräistä, tietoista ponnistelua.

Työstä irrottautuminen on keskeinen osa palautumista, ja palautuminen on keskeinen keino pysyä työkykyisenä. Irrottautuminen voi olla edellä kuvatun kaltaisesti fyysistä taaksejättämistä, mutta palautuakseen työntekijän on osattava irrottautua työstä myös ajatuksen tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä ei pyörittele työasioita päässään vapaa-ajalla, vaan ajattelee muita asioita. Varsinkin ajatustyöläisillä psykologinen irrottautuminen vaatii erityistä huomiota, sillä keskeisin työväline, oma mieli, on saatavilla myös työpäivän päätyttyä. Luovuus ei tunne työpäivän käsitettä ja oivallus saattaa syntyä esimerkiksi illalla sängyssä. Toisaalta myös oman tekemisen riittävyyden arviointi on ajatustyöläisillä hankalaa, sillä selkeitä mittareita työn etenemiselle ei välttämättä ole. Työstä irrottautumista saattavat vaikeuttaa myös esimerkiksi erilaiset konfliktitilanteet työpaikalla sekä epävarmuus työn jatkuvuudesta. Työntekijöiden ohella tilanne on tuttu myös opiskelijoille, joiden saattaa olla hankala määrittää, milloin opiskelu on ollut riittävää.

Irrottautumisen ja palautumisen onnistumista voi seurata tarkkailemalla omaa olotilaansa: tunnenko olevani valmis seuraavaan päivään? Ärsyynnynkö työtä ajatellessani? Osaanko unohtaa työni vapaa-aikana, vai seuraavatko huolet perhe-elämään, uniin ja harrastuksiin? Olenko jatkuvasti ylivireä? Jos työltä ei tunnu saavan rauhaa, on hyvä pysähtyä pohtimaan omaa työntekoa etäältä. Paljonko sitä on, milloin se alkaa, milloin se loppuu, ja mistä asioista huomaa eron vapaa-ajan ja työn välillä.

Kysyin etätyöläisiltä ja -opiskelijoilta, millaisia tapoja he ovat kehittäneet työn ja vapaa-ajan erottamiseen. Osa ei tunnistanut käyttävänsä mitään irrottautumisen keinoja, osa puolestaan oli miettinyt aihetta paljonkin. Irrottautumiskeinoja käyttävät vastasivat käyttävänsä seuraavanlaisia tapoja työn ja vapaa-ajan erottamiseen:

Laitan työpäivän päätteeksi työtarvikkeet (läppärin, puhelimen ja paperit) kaappiin, jotta en näe niitä.

Lähetetään työkavereiden kesken toisillemme huomenet, tsempit ja päivänjatkot työchatissä. Jos päivänjatkojen toivotusten jälkeen palaa koneelle onlineen, joku aina puuttuu asiaan ja käskee takaisin vapaalle 😀

Pukeudun aamulla työvaatteisiini ja kuuntelen soittolistaa, jonka olen tehnyt työntekoa varten. Työpäivän päätyttyä vaihdan kotivaatteet.

Menen samalle “työpisteelle” joka päivä. Aluksi tein töitä sohvalla, lattialla ja kaikilla pöytätasoilla, kunnes tajusin sen jättävän työtunnelman kaikkiin näihin paikkoihin. Esimerkiksi sohvalla oli vaikea enää rentoutua, kun se muistutti töistä.

Kävelen “työmatkan” ennen ja jälkeen työpäivän.

Aloitan ja lopetan työni aina samaan aikaan, jotta minun ei tarvitse joka päivä päättää milloin olen tehnyt tarpeeksi.

Pidän tauoista raivokkaasti kiinni. Tauoilla en lue/katso mitään alaani liittyvää vaan saatan esimerkiksi ottaa kahvikupin mukaan ja mennä ulos seisoskelemaan.

Niksejä työstä irrottautumiseen:

  • Pohdi, miksi arvostat vapaa-aikaasi. Työstä irrottautuminen vaatii usein tietoista vaivannäköä ja aktiivisia toimia. Jotta näihin keinoihin tarttuu, tulee tiedostaa oman palautumisen ja jaksamisen tärkeys.
  • Kommunikoi. Kerro työkavereillesi, että sinulle on tärkeää pitää työpäivä ja vapaa-aika erillään. Keskustelkaa työpaikalla siitä, millaiset työhön liittyvät yhteydenotot ovat vapaa-ajalla välttämättömiä ja millaiset eivät. Keskustelkaa myös saatavillaolon odotuksista (esim. kuuluuko viikonloppuna tarkkailla sähköpostia) ja siitä, millaiset viestintäkanavat ovat parhaita työasioiden käsittelyyn. Kommunikoi myös perheellesi, milloin sinun on tärkeää saada työskennellä rauhassa ja miksi. Myös lapsille on hyvä kertoa ikätasoisesti selkeät pelisäännöt ja syy siihen, miksi vanhempaa ei saa häiritä.
  • Kehitä siirtymärituaaleja. Kehitä sinulle sopivat tavat aloittaa ja päättää työpäivä. Jos heti herättyään selaa työsähköposteja ja lukee ammattikirjallisuutta nukkumaan mennessään, on suuri riski siihen, että työpäivästä tulee loppumaton luuppi. Kun työpäivän säännöllisesti rajaa raameihinsa erilaisin siirtymärituaalein (esim. vaatteiden vaihtaminen, ulkoilu, työvälineiden siirtäminen pois näkyviltä), opettaa samalla itselleen työnteon olevan vain yksi osa-alue elämässä – työnteosta pitää irrottautua, jotta muu elämä voi tapahtua.
  • Rajaa. Huolehdi siitä, että kohtaat vapaa-ajallasi mahdollisimman vain maltillisesti työhösi liittyvää materiaalia: pidä esimerkiksi ammatillinen ja yksityinen sometilisi erillisinä ja mikäli mahdollista, tapaa vapaa-ajallasi myös muita kuin oman alasi edustajia. Rajaa myös työhön liittyvä tila ja aika, ja yritä pitää niistä kiinni. Mikäli jokin työasia pyörii mielessäsi, kirjoita se ylös ja palaa siihen työpäivän aikana.
  • Kunnioita. Sen lisäksi että pidät huolta oman työsi rajoista, kunnioita myös toisten palautumisaikaa. Sääntöjen ja sopimusten rikkominen johtaa helposti kulttuuriin, jossa työajan käsite hämärtyy ja irrottautuminen vaikeutuu. Kun antaa toisille aikaa levätä ja palautua, antavat he myös todennäköisemmin aikaa sinun levollesi.

Ensin työ, sitten huvi. Sanonnan voi tulkita siten, että työ on prioriteettilistalla ykkösenä. Sanontaan sisältyy kuitenkin myös tärkeä viesti siitä, että työn jälkeen todellakin kuuluu tulla huvi. Ja silloin ei tehdä töitä. 

Kuva: Maija Juhala